Vuonna 2013 Turun linnassa kuhisi aivan uudella tavalla, kun Mika Kaurismäen Tyttökuningas-elokuvaa kuvattiin. Länsi-Suomen elokuvakomissio houkutteli suurtuotannon tarinalle sopivaan historialliseen ympäristöön ja perusti Puvustamon luomaan satoja rooliasuja näyttelijöille ja avustajille. Elokuva tuli tunnetuksi upeasta puvustuksestaan, josta pukusuunnittelija Marjatta Nissinen voitti parhaan pukusuunnittelun Jussi-palkinnon vuonna 2016. Nyt osa puvuista on palannut Turun linnaan, kun Marianna Films Oy lahjoitti valikoiman pukuja Turun linnan käyttökokoelmaan.
Vuonna 2015 julkaistiin Tyttökuningas-elokuva, joka kertoo kuningatar Kristiinan (Malin Buska) tarinan. Keskiössä on kuningattaren ja kreivitär Ebba Sparren (Sarah Gadon) rakkaustarina. Elokuvan ohjasi Mika Kaurismäki ja tuotti Marianna Films Oy. Elokuva kuvattiin lähes kokonaan Turun linnassa.
Upeasta puvustuksesta tunnettua elokuvaa varten tehtiin satoja pukuja pukusuunnittelija Marjatta Nissisen johdolla vaatetusalan eri ammattilaisten toimesta. Nyt osa näistä puvuista on tuotu takaisin Turun linnaan, kun Marianna Films Oy lahjoitti puvut Turun linnan käyttökokoelmalle.
Yksi Suomen suosituimmista museoista, Turun linna, oli selvä valinta pukujen sijoituspaikaksi. ”Puvut sopivat Turun linnan mielenkiintoiseen historialliseen ajanjaksoon 1640–1650 luvuille”, kertoo Turun kaupungin Työpisteen tuotannon työnjohtaja ja entinen Tyttökuningas-elokuvan puvuston tiimiläinen Annamari Rytkönen. ”Turun linna valikoitui lahjoituksen saajaksi, koska elokuvaa kuvattiin juuri siellä ja arvokkaita pukuja voidaan hyödyntää niin näyttelytoiminnassa sekä tapahtumissa historiaa elävöittämässä.”
Elokuvan julkaisun jälkeen Turun linnassa oli pukunäyttely ja myös muut elokuvat ovat hyödyntäneet pukuja. Pukuja myytiin Ruotsia myöten, muistelee Rytkönen.
Länsi-Suomen elokuvakomissio omistaa edelleen 10 upeaa pukua, jotka ovat vuosien varrella seikkailleet Marina Palacen Tyttökuningas-kabinetissa ja ”Elokuvia Turusta – Behind the Scenes” -näyttelyssä Turun kaupunginkirjastossa.
Pukuloistetta linnaa elävöittämään
Turun linnan puvustaja Essi Saukko on lajitellut pukuja kaappiin Turun linnassa jo jonkun aikaa: ”Yksittäisiä vaatekappaleita lienee noin 200–300, asukokonaisuuksia sen sijaan on muutamia kymmeniä. Huomattava osa asukokonaisuuksista tosin kaipaa lisäosia täydennyksekseen – esimerkiksi paita puuttuu useimmista – mutta niitä voimme onneksi helposti ommella täällä lisää”.
”Meihin otettiin yhteyttä, olisiko meillä kiinnostusta ottaa puvut, jotka olivat jääneet varastontäytteeksi. Innostuimme, että ilman muuta. Käsittääkseni pukuja tarjottiin aluksi kokoelmapuolelle, mutta heillä ei ollut mahdollisuutta säilöä näin suurta määrää, joten nämä tulivat tänne meidän käyttökokoelmaamme”, Saukko kertoo.
Pukuja on tarkoitus hyödyntää eritoten tapahtumissa ja linnan viestinnässä, esimerkiksi videoilla ja sosiaalisessa mediassa. Saukko ja Turun linnan ompelijana toimiva Marjo-Briitta Talus muistelevat myös 2019 järjestettyä barokkidiscoa: ”Barokkidisco oli pidetty tapahtuma ja paljon kyseltiin jälkikäteen, tuleeko näitä lisää. Nyt olisi ainakin pukuja!” Saukko sanoo.
Puvut eivät kuitenkaan ole täysin autenttisia, muistuttavat Saukko ja Talus. Osalla puvuista, kuten Ebba Starkin sinisellä puvulla, on alkuperäinen esikuva, jonka voi bongata maalauksesta. Toisaalta puvustuksessa oli myös otettu taiteellisia vapauksia eikä täyteen epookkiin ollut edes pyrkimystä. Elokuvan kuvauksissa puvustuksesta huolehtivat esimerkiksi oma turkkuri, suutari, hatuntekijä ja modisti.
Pukuja on tarkoitus suurentaa, jotta ne olisivat helpommin käytettävissä. Miesten pukuja on myös lukuisia samanlaisia, joista pienillä muutoksilla saa erinäköisiä. Muutostöitä helpottaa se, että pukujen mukana tuli myös kankaita.
Saukon ja Taluksen omia suosikkeja ovat ne puvut, joilla on aikakautinen esikuva. Myös kuvauksista linnalle lahjoitettu rekvisiitta innostaa.
”Meillä on ollut puhetta, kun ihmiset paljon pitävät erilaisia kuvauksia linnalla, esimerkiksi hää- tai ylioppilasjuhlakuvauksia, voisi heille tarjota lainaksi pakettia, jossa on erilaista rekvisiittaa. Meillä on kaikenlaista, kirjoja, astioita, kynttelikköjä ja muuta ihanaa kuriositeettitavaraa”, Saukko kertoo.
Molemmat sanovat, että on ideaalitilanne, että 1600-luvun pukuja on laaja varasto. Haaveena olisi laajentaa varastoa myös muille aikakausille. Tämä varasto voisi olla hyvin myös tarjolla elokuva- ja tv-tuotannoille.
”Kun tulee yhtäkkinen tarve, esimerkiksi kuvauksiin, niin meillä olisi tarjota laadukkaita, historiallisia pukuja. Se helpottaisi työtämme, kun tarpeet saattavat tulla yhtäkkisesti”, Talus sanoo.
Suurelokuva Tyttökuningas oli arvokas oppimiskokemus elokuvantekijöille ja Turulle elokuvakaupunkina
”Elokuvan puvustohenkilökunta pitää edelleen kuulemma tiiviisti yhtä, mikä on ilahduttavaa”, kertoo Marianna Filmsin varatoimitusjohtaja Maria Kaurismäki.
Turun linnassa kuvaaminen oli aivan erityistä Kaurismäen mukaan: ”Kuvaaminen Turun linnassa oli tarkkojen turvallisuus- ja järjestelykeskustelujen jälkeen helppoa, sujuvaa ja autenttista. Linna tarjosi hyvät fasiliteetit toimimiseen niin kameran edessä kuin takana.”
”Olimme etuoikeutettuja saadessamme kuvata tätä elokuvaa Turun linnassa ja sen ympäristössä.”
Maria Kaurismäki, Marianna Films
Tyttökuningas oli valtava produktio, mutta Turun linnaan on mahdollista päästä kuvaamaan pieniä ja suuria projekteja. Essi Saukko neuvoo ottamaan yhteyden aluksi Länsi-Suomen elokuvakomissioon. Suuria ja pitkäkestoisia tuotantoja varten lupa tarvitaan museojohdolta.
”Tyttökuningas oli siihen aikaan kokoluokaltaan yksi isoimpia Suomessa tehtyjä kansainvälisiä tuotantoja, joten olimme monen asian edessä myös ensimmäistä kertaa. Eri puolilta maailmaa lennätetyt lukuisat näyttelijät, yli 130 henkinen työryhmä, massiiviset avustajakohtaukset, muuttuvat sääolosuhteet ulkokuvauksissa jne. tekivät tuotannosta kokonaisuudessaan ikimuistoisen.
Tuotannossa myös korostui suomalainen rautainen ammattitaito, eri osastojen välinen yhteistyö, sekä sinnikkyys”, kertoo Kaurismäki ja jatkaa: ”Länsi-Suomen elokuvakomissio oli neuvotteluväline tuotantoyhtiön ja kaupungin välillä liittyen kustannuksiin, lupiin, paikalliseen työvoimaan ja käytännön järjestelyihin. Ilman komission kontakteja ja osallistumista, olisi prosessi ollut vieläkin haasteellisempi ja pidempi.”